Monday, February 9, 2015

Nukunukunuku

Nyt kun olen vuoden päivät miettinyt öisin tuota otsikon hokemaa alan olla varma ettei tämä mantra ole juuri minulle se oikea.

Mikähän hokema sopisi tyynnyttämään mieleni kahdesta viiteen kertaa yössä kun herään ja yritän nukahtaa, herään ja yritän nukahtaa.

Sisareni opettama zen-kupla ei toimi. Se on näkymätön pään ympärille muodostuva kupla joka sisältää rauhaa ja kärsivällisyyttä. Minulla se toimii kaikukoppana josta kaikuvat yhä kovempaa sanat nukunukunuku.

Paistaa se aurinko risukasaankin.
Ei pilvisinä päivinä.

Huomenna on päivä uusi.
Niin on, so what.

Elämä antaa ja ottaa.
Juu mut untako. Noup.

Mikä siitä nukkumisesta tekee niin vaikeaa. Lapsena ei halua nukkua ja aikuisena ei muuta toivokaan.

1 comment:

  1. Itse oon huomannut, että nukkumisesta ei tule mitään jos YRITTÄÄ nukkua. Itse en enää juuri koskaan yritä nukkua. Yritän levätä. Jos ei nukuta niin sitten en nuku. Mutta makaan rauhassa ja keskityn lepäämiseen. Yleensä nukahdan. Joskus oli käytössä myös "huolivihko". Päässä pyörivät asiat kun kirjotti siihen, pystyi jotenkin siirtää ne myöhemmäksi "tätä asiaa ajattelen sitten huomenna". Toimii joillakin, toisilla ei. Varmaan raskainta vauvavuodessa on se liian vähän uni. Kun menee jo ihan ylikierroksille ja ei enää saa unta, vaikka vauvakin nukkuisi.

    ReplyDelete